Yhä useampi eläköityy masennuksen vuoksi. Pulmaan tunnetaan kuitenkin monia hyviä hoitokeinoja.  Mikä sitten mättää?

Syitä :

1.  Tervydenhoito on tuotantolähtöistä. Suoritetaan vastaanottoja, myydään vastaanottoaikoja. Masennus on pitkäkestoinen ja moniulotteinen pulma. Se koskee ihmisen elämän moniin alueisiin. Se järkyttää mm. tunteita, ajattelua, kehoa ja ihmissuhteita. Siten sen hoitaminen edellyttäisi asiakaslähtöistä, pitkäkestoista ja laaja-alaista otetta. Masennus oireita potevan tulisi saada mahdollisimman nopeasti asiantuntijalta riittävä aika. Asiantuntijan pitäisi kartoittaa kokonaisvaltaisesti henkilön sosiaalis, psyykkis, fysiologinen tila. Hoidon toteutumista tulisi seurata muutaman vuoden ajan. Ratkaisut pitäisi rakentaa yhteistuumin potilaan kanssa.

2. Hoito perustuu lääkkeisiin, jotka toimivat kovin huonosti.  Useat meta-analyysit (mm. Kirsch et. al 2008, Turner et.al 2008) osoittavat että yleisimpien masennuslääkkeiden vaikutus ei usein ole merkittävästi lumelääkettä suurempaa. Lääkettä ja sairauslomaa kuitenkin tarjotaan patenttiratkaisuksi, tavan mukaan.  Ne eivät ole koskaan riittävä hoito. Usein niistä on haittaa. Lääkkeiden syönti ja eläköityminen lisääntyvät samaa tahtia.

3. Masennuksen käytännön diagnostiikka - jonka perusteella päädytään hoitoihin - on alkeellista. Masennusta on hyvin monenlaatuista.  Hyvin erilaiset tilanteet voivat saada samankaltaisia oireita esiin. Samankaltaisia oireita aiheuttaa moni fyysinen sairaus esim. kilpirauhasen vajaatoiminta. Jokatapauksessa käytännössä sama SSRI- resepti yleensä annetaan potilaalle. Pelkän lyhyen keskustelun jälkeen.

4. Tehokkaat hoidot joista lääke-esittelijät eivät kerro lääkäreille, jäävät tuntemattomiksi. Halpa ja tehokas vuorokausirytmin ajastaminen - jota amerikan psykiatriyhdistys APA päätyi suosittelemaan jo 2004 - on jäänyt varsin vähäiselle huomiolle.

5. Masentunut on ikävä potilas terveydenhoidolle. Epäkiitollinen, pessimistinen, ärtyisä  ja halukas luopumaan heti kun vain voi. Terveydenhoito on toki ikävä masentuneelle.